Tervetuloa tutustumaan pähkinänpurijoihin!

Pähkinänpurijoita on ollut vuosien varrella 15 pentuetta. Näistä pitkäkarvaisia on ollut 12 ja lyhytkarvaisia kolme pentuetta. Kaksi pitkäkarvapentueista on ollut pitkä-lyhytkarvayhdistelmiä ja yksi on ollut kaksoisastutus. Tuleva suunta on varmastikin lyhytkarvapentueiden ohella nämä pitkä-lyhytkarvayhdistelmät. Lyhytkarvaisten kanta on niin minimaalinen, että on lähes pakko miettiä uusia yhdistelmiä.

Pennut rekisteröidään aina emän karvanlaadun mukaan, pikkupennuista kun ei vielä varmuudella pysty sanomaan kumpaa karvanlaatua ne tulevat olemaan. Rodusta toiseen siirron voi tehdä sitten yli 9 kk ikässä.

Pentueet

Pentuja meillä on vain harvakseltaan ja ne kasvavat normaalin elämän keskellä saadakseen hyvät eväät aidan takana odottavaa maailmaa varten. Meillä pennut syövät raaka-ruokaa ja laadukasta nappulaan. Luovutamme pennut noin 8 viikon ikäisinä hoito-ohjepaketti repussaan sekä totutettuna moneen uuteen asiaan pennun elämässä. Ennen luovutusta pennut madotetaan, rekisteröidään, tunnistusmerkitään, tarkastetaan eläinlääkärillä ja silmät pentupeilataan. Uudet pennunomistajat liitetään pentuejäseniksi Suomen Pyreneläisiin.

Hoidamme pennut huolella ennen luovutusta ja samaa toivon uusilta omistajiltakin. Koska rotu on aktiivinen paimenkoira, toiveissa on ensisijaisesti harrastava koti pennulle. Mutta tärkeintä on hyvä koti, missä pentu ja omistaja sopivat toisilleen. Toiveena on, että kaikki uudet omistajat panostaisivat tärkeään pentuaikaan ja menisivät myös pentukursseille. Toiveena on lisäksi, että kaikki kasvatit tutkittaisiin virallisesti (3 vuoteen mennessä). Tutkimuksiin kuuluvat viralliset kuvat lonkkien, kyynärien, olkien ja lannerangan osalta sekä polvien tutkiminen palpoiden ja myös silmäpeilaus. Nämä tulokset ovat tärkeitä ihan kaikkien koirien osalta, myös niiden kotikoirien!

Sijoitan pentueistani joitakin narttuja tai teen niille erillisen jalostussopimuksen. Pyrin myös turvaamaan urosten tulevan jalostuskäytön (on siis enemmän kuin toivottavaa ettei uroksia kastroida). Tämä on erittäin tärkeää oman jalostustyön jatkumisen kannalta. Yhteistyö kasvatinomistajien kanssa mahdollistaa tämän pienimuotoisen, mutta sitäkin tärkeämmän kasvatustyön rakkaan rodun parissa.

Alla olevista Team-kuvista pääset tutustumaan pähkinänpurijoitten pentueisiin.
Sivuista valmiina tuoreimmat: Team-O, Team-N, Team-M sekä ensimmäinen pentue Team-A.
(Osa tiedoista puuttuu vielä, koska kuvat jäivät vanhoille sivuille...).

Kuvia ja kuulumisia päivitän kennelin instatilille: @kennel_casse_noisette

Jos oma pähkinänpurija kiinnostaa, ota yhteyttä!

Team-pähkinänpurijat:

PL = à poil long, pitkäkarvainen  |  FR = à face rase, lyhytkarvainen

PYRENEITTENPAIMENKOIRA – pieni ja vilkas paimenkoira vuoristosta, parralla tai ilman

Pyreneittenpaimenkoirasta on pitkä- ja lyhytkarvainen muunnos omina rotuinaan, mutta niitä saa risteyttää keskenään kuten on tehty aikojen alusta asti rodun kotimaassa. Rodusta löytyy siis pitkä-, puolipitkä, ja lyhytkarvainen versio, väreinään fawn, musta, brindle ja merle sekä kokovariaatiot noin 40-50 cm väliltä, joten pyreneesejä löytyy vähän laidasta laitaan. Eivätkä luonteetkaan niin kovin tasaisia ole. Rotuun ei siis ihan heti kyllästy, koska vaihtelua löytyy niin paljon.

Luonne & turkki

Pyreneesi on varustettu korvista hännänpäähän asti ranskalaisella temperamentilla! Se on herkkä, joskus hieman sinnikäs, joskus rektiivinen, aina kuitenkin miellyttämishaluinen ja eloisa. Kauhean rauhalliseksi pyreneesiä ei voi sanoa eli vilkkautta löytyy, mutta yksilöissä on vilkkaudenkin suhteen eroja. Yleispätevästi voi sanoa, että vilkas pentu on vilkas myös vanhempana.
Pyreneesi on paimenkoirien tapaan miellyttämishaluinen ja osallistuva, nopea oppimaan ja haluaa olla aina perheen eli laumansa touhuissa mukana. Eroahdistujaa pyrtsistä harvoin saa, mutta se tykkää kyllä olla yhden ihmisen koira. Jotkut ovat avoimempia kuin toiset. Pyreneesi voi olla myös varautunut, mutta se ei ole oletusarvo. Itse tykkään avoimista yksilöistä, koska avoimuus on koiralle itselleenkin helpompaa, se helpottaa usein myös harrastuksia.

Jos pentu tuntuu yhtään vierastavan vieraita ihmisiä, niin unohda houkuttelu ja pakko. Anna koiralle aikaa itse tutustua ja pidä tapaamiset rentoina ja pakottomina. Mutta kuitenkin sellaisina, että kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa tapahtuu säännöllisesti koko pentuajan. Samaa voisi sanoa koirasosiaalisuudestakin. Siihen kyllä pystyy pentuaikana vaikuttamaan paljon eli pääseekö pentu leikkimään toisten pentujen kanssa vai ei. Pentutreffit samankokoisten pentujen kanssa säännöllisesti ovat erittäin tärkeitä pennun kehitykselle. Mutta nekin siten, että leikki on tasaväkistä eikä ketään kurmuuteta eli pentu ei joudu jatkuvasti puolustautumaan vaan leikki on siitä mukavaa.

Harrastusten suhteen pyreneesi tykkää liikkua ja on ketterä kropan käyttäjä. Se oppii nopeasti, mutta kestää kyllä ilman jokapäiväistä harrastamistakin. Rodun suosituin laji on agility. Muina lajeina perässä tulee paimennus, rally-toko, nosework ja pelastuskoirtatoiminta.
Suomessa pyreneesit saivat palveluskoiraoikeudet 1997. Rotu kuuluu FCI:n työkoiralistalle paimennuksen takia, joten palveluskoiraoikeudet säilyvät rodulla. Kiitos tästä mahdollisuudesta ranskalaisille. Rotua on käytetty Ranskassa myös tryffelikoirana ja niillä harrastetaan Ranskan Pistagea (vastaa lähinnä meidän erikoisjälkeä).

Mitä turkkiin tulee, niin pitkäkarvainen on pitkäkarvaiseksi helppohoitoinen. Välillä tarvitsee harjata ihan pohjavillaa myöten ettei turkki takkuunnu (osa suosii nyörejä), mutta ei muuten vaadi mitään ihmeellistä. Ei varsinkaan pesemistä. Lyhytkarvainen on sitten vieläkin helpompi, sen karvalle ei tarvitse tehdä mitään!

Myös karvan pituudella ja luonteilla on jonkoin verran tekemistä keskenään. Lyhytkarva on ehkä hivenen rauhallisempi ja avoimempi sekä vietikkäämpi, mutta toisaalta, ei siitäkään voi mitään yleistä sanoa. Karvan pituudesta riippumatta yksilöt perivät melko paljon itseensä vanhemmista, joten tutustuminen pentueen vanhempiin ja isovanhempiin kertoo jo paljon.

Ääniin reagoimista pyreneeseillä on jonkin verran. Yleensä se ilmenee vasta yli kaksivuotiaana tai myöhemmin (varsinkin jos koira on onnistunut säikähtämään jotain eli sen sietoraja on ylittynyt). Herkillä paimenkoirilla reagoimista on monia muita roturyhmiä enemmän, mutta sitä ei pitäisi suosia jalostuksessa. Itse kiinnitän siihen huomiota yhtenä kriteerinä, koska pelot ovat vahvasti periytyviä.

Ei pidä unohtaa, että pentuajan toimilla voi viedä pentua paljonkin eteenpäin tai haluttuun suuntaan, sillä on suuri merkitys tulevaan vaikkei sillä varsinaista luonnetta muutetakaan, niin käyttäytymistä paljonkin. Pyreneesi on erittäin muokattavissa oleva rotu ja se tarvitsee sosiaalistamista, käsittelyä ja totuttamista pentuaikana. Heikkouksia voi vahvistaa, mutta niin voi vahvuuksiakin.
Pyreneesi pärjää hyvin kaupungissakin, se on pennulle jopa parempi sosiaalistumisen suhteen kuin maaseutu, mutta vapaana juokseminen on paimenelle ja pennun kehitykselle myös erittäin tärkeää.

Terveys

Pyrtsi on yleisesti terve rotu. Lyhytkarvoissa on enemmän joitain autoimmuunisairauksia, lähinnä kilpirauhasen vajaatoimintaa, mitä taasen pitkäkarvapuolella ei juurikaan ole.
Toisena voisi mainita lonkat, jotka ovat nyt hyvällä mallilla verrattuna siihen mistä aloitettiin 90-luvulla kun niitä alettiin tutkimaan. Tällä hetkellä lyhytkarvaisilla on parempia lonkkatuloksia, suurin osa on terveitä A-B lonkkaisia kun taas pitkäkarvoilla on löysyyttä hieman enemmän eli B-C-lonkkia. Lonkat 2011-2024:
- lyhytkarvaiset: A 44%, B 30%, C 21%, D 4%, E 1%
- pitkäkarvaiset: A 25%, B 36%, C 30%, D 7%, E 2%

Hyvin ovat kasvattajat ja koirien omistajat tutkituttaneet koiriaan virallisesti, joten siitä on saatu paljon arvokasta tietoa rodun terveydestä.
Koiranetistä löytyy molempien karvamuunnosten viralliset teveystulokset. Meillä Suomessa voi sanoa kaikkien jalostukseen käytettyjen pyrtsien olevan tutkittuja. Kasvattajat ovat olleet erittäin tunnollisia sen suhteen eli kyseessä on tärkeä asia kaikille. Jalostusvalintoja jokainen kasvattaja tekee sitten omien painotusten ja näkemystensä valossa. Rotu on joka tapauksessa meillä Suomessa erinomaisesti tutkittu, paremmin kuin missään muualla.

Kenelle pyreneittenpaimenkoira sitten sopii?


Pyrtsi sopii ihmiselle, joka on kiinnostunut itse rodusta, vilkkaasta ja ketterästä paimenkoirasta. 
Jos etsit pelkästään huippukisakoiraa, en suosittele pyrtsiä. Pennusta on mahdoton sanoa millainen siitä tulee. Perimä, omistaja ja ympäristö muovaavat yhdessä tulevan koiran, rodusta on siis tykättävä sen kaikkine mahdollisine ominaisuuksineen. Jotkut puhuvat myös pyrtsin huumorintajusta, sitäkin siis saattaa löytyä…

Omia ajatuksia rodun kasvatuksesta