"Berger des Pyrénées"
Pentueet
Lyhyt- ja pitkäkarvaiset pyreneittenpaimenkoirat
Tervetuloa tutustumaan pähkinänpurijoihin!
Pähkinänpurijoita
on ollut vuosien varrella 14 pentuetta. Näistä pitkäkarvaisia on ollut 12 ja lyhytkarvaisia kaksi pentuetta. Kaksi pitkäkarvapentueista on
ollut pitkä-lyhytkarvayhdistelmiä ja yksi on ollut kaksoisastutus. Tuleva suunta on varmastikin lyhytkarvapentueiden ohella nämä pitkä-lyhytkarvayhdistelmät. Lyhytkarvaisten kanta on niin minimaalinen, että on lähes pakko miettiä uusia yhdistelmiä, jotka turvaavat rodun tulevaisuutta.
Pennut rekisteröidään aina emän
karvanlaadun mukaan, pikkupennuista kun ei vielä varmuudella pysty
sanomaan kumpaa karvanlaatua ne tulevat olemaan. Rodusta toiseen siirron voi tehdä sitten yli 9 kk ikässä.
Pentuja on vain harvakseltaan ja ne kasvavat normaalin elämän keskellä saadakseen hyvät eväät aidan takana odottavaa maailmaa varten. Meillä pennut syövät raaka-ruokaa ja laadukasta nappulaan. Luovutamme pennut noin 8 viikon ikäisinä hoito-ohjepaketti repussaan sekä totutettuna moneen uuteen asiaan pennun elämässä. Ennen luovutusta pennut madotetaan, rekisteröidään, tunnistusmerkitään, tarkastetaan eläinlääkärillä ja silmät pentupeilataan. Uudet pennunomistajat liitetään pentuejäseniksi Suomen Pyreneläisiin.
Hoidamme pennut huolella ennen luovutusta ja samaa toivon uusilta omistajiltakin. Koska rotu on aktiivinen paimenkoira, toiveissa on ensisijaisesti harrastava koti pennulle. Mutta tärkeintä on hyvä koti, missä pentu ja omistaja sopivat toisilleen. Toiveena on, että kaikki uudet omistajat panostaisivat tärkeään pentuaikaan ja menisivät myös hyvälle pentukurssille. Toiveena on lisäksi, että koirat tutkittaisiin virallisesti lonkkien, kyynärien, polvien, lannerangan ja silmien osalta 2,5 ikävuoteen mennessä. Nämä tulokset ovat tärkeitä ihan kaikkien koirien osalta, myös niiden kotikoirien!
Sijoitan pentueistani joitakin narttuja jalostusta varten tai teen niille erillisen
jalostussopimuksen. Pyrin myös turvaamaan urosten tulevan jalostuskäytön. Tämä on erittäin tärkeää oman jalostustyön jatkumisen kannalta. Yhteistyö kasvatinomistajien kanssa mahdollistaa
tämän pienimuotoisen, mutta sitäkin tärkeämmän kasvatustyön rakkaan rodun
parissa.
Alla olevista Team-linkeistä pääset tutustumaan kaikkiin pähkinänpurijoitten pentueisiin. (Osa tiedoista puuttuu vielä).
Jos oma pähkinänpurija kiinnostaa, ota yhteyttä!
casse [at] kolumbus.fi | 040 533 8389 Jaana
Team-pähkinänpurijat:
PL = à poil long, pitkäkarvainen | FR = à face rase, lyhytkarvainen
Omia ajatuksia
rodun kasvatuksesta
Yhdistelmän kokonaisuus on aina tärkeä eli terveys, luonne, rakenne ja sukutaulu. Vuosien saatossa näistä itselleni ehkäpä tärkeimmäksi on noussut luonne. Koska rotumme, niin pitkä- kuin lyhytkarvaisetkin, ovat harvalukuisia, olen pyrkinyt viimeisten 15 vuoden aikana tuomaan Ranskasta paimenlinjaisia maalaiskoiria joiden luonteisiin olen tykästynyt. Samalla olen saanut kasvatustyöhöni mukaan erittäin tärkeää monimuotoisuutta, ns. uutta verta. Tutkimattomat vanhemmat ovat toki terveysriski, mutta toisaalta ne ovat kestäneet ja olleet toimivia työkäytössä, johon rotu on alunperin kehittynyt. Lisäksi sukutauluissa olevat uudet koirat, joita ei ole käytetty täällä pohjoisessa tai juuri muuallakaan, ovat elinehto rodun monimuotoisuudelle ja hengissä säilymiselle. Ikäviä yllätyksiä ei vielä ole tullut, mutta tietysti niitä voi tulla. Aina joutuu tekemään kompromisseja ja ottamaan riskejä. Mutta jokainen kasvattaja tekee ne itse, mielessään omat tavoitteet rodun parissa ja vastuu tuloksista.
Kasvattaminen on hidasta ja pitkäjänteistä puuhaa. Jokaisessa koirassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Harvalukuisen rodun kanssa kasvattaminen on jo lähtökohtaiseti vaikeaa, koska koiria ei vain ole. Siksi jokainen pentu on tärkeä kasvatustyön kannalta. Tietenkään pennusta ei voi vielä pienenä sanoa onko siitä suvun jatkajaksi, mutta yhtäkään koiraa ei ole varaa menettää. Pentueesta on myöhemmällä iällä valittava ne sillä hetkellä parhaimmat koirat jatkamaan sitä kasvatustyötä, mikä jo vuosia aiemmin on aloitettu sopivia tuontikoiria ja yhdistelmiä etsittäessä. Eikä kriteereissään voi olla niin tiukka kuin jonkin yleisemmän rodun kanssa. Jos siis otat pyreneittenpaimenkoiran, otat myös mahdollisen jalostuskoiran...
Tällä hetkellä lyhytkarvaiset pyreneittenpaimenkoirat ovat minusta tilanteessa, että kasvatus on vähän kuin tekohengitystä. Rotu on vielä onneksi elinvoimainen ja terve, vaikka joitain autoimmuunisairauksia jo esiintyykin. Mutta tulevaa ajatellen paljon useampaa koiraa tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan jalostukseen (ei kuitenkaan laadun kustannuksella). Kaksi pentuetta vuodessa, kaikkien kasvattajien pentueet yhteenlaskettuna, ei vie rotua eteenpäin. Tällä kasvatusmäärällä en näe roturisteytyksenkään olevan se ratkaiseva tekijä. Hitaasti eteenpäin, mutta toivottavasti muutosta tapahtuisi.